Blogit

Tässä osiossa Koonto 2.0 julkaisee Kansalaistoimijalähtöisen kehittämisen ESR+ -rahoituksen saaneiden hankkeiden blogikirjoituksia. Hankkeissa tehdään suurella sydämellä vaikuttavaa työtä, joka toivottavasti välittyy näistä blogeista.

Nuorten riippuvuudet näkyvät, mutta löytyvätkö palvelut ja kuinka saada nuori kiinnitettyä niihin?

Riipasta ruoriin -hanke lähestyy päätöstään ja on aika pysähtyä kysymään, että mitä olemme oppineet 18–29-vuotiaiden pohjoissavolaisten päihteiden käytöstä, rahapelaamisesta ja niihin liittyvästä riippuvuusoireilusta. Yksi havainto nousee esiin: ongelmat eivät ole kadonneet, mutta niiden kanssa kamppailevien nuorten tavoittaminen on näyttäytynyt haasteellisena. Motivaatioikkuna ja motivaation vaihtelu on nuoren elämässä usein haastava tekijä eikä riippuvuusoireilu sitä usein edistä. Mikäli oikea-aikaista palvelua ja tukea ei löydy, voi edessä olla tilanne, jossa ongelmat syvenevät.

Hankkeen aikana olemme kohdanneet nuoria, joiden arkea on kuormittanut alkoholin ja laittomien päihteiden käyttö sekä ongelmallinen rahapelaaminen. Palvelujärjestelmämme hyvinvointialueella tarjoaa lakisääteisiä palveluja, mutta asiakkaaksi ohjautumisia on ollut hankkeessa odotettua vähemmän. Tämä ei kuitenkaan välttämättä kerro ongelmien vähäisyydestä, vaan siitä, että monen nuoren ja palveluiden välissä on edelleen kuilu, joka estää asiakassuhteen muodostumisen sekä palveluihin kiinnittymisen ja niissä pysymisen.

Nuorten elämä on nykyisin aiempaa pirstaleisempaa. Opiskelu, työelämä ja sosiaaliset suhteet eivät aina muodosta pysyviä rakenteita tai välttämättä edes fyysisiä ympäristöjä ja yhteisöjä, joiden kautta tukea tarvitsevat ihmiset voitaisiin tavoittaa. Moni liikkuu palveluiden näkökulmasta katvealueella. Samaan aikaan päihteiden käyttö tai rahapelaaminen ei välttämättä näyttäydy nuorelle itselleen ongelmana. Oireilu voi jäädä piiloon niin läheisiltä kuin ammattilaisiltakin. Avun hakemista lykätään usein siihen asti, kunnes riippuvuuskäyttäytymisestä on muodostunut jo vakavia haittoja kuten talousvaikeuksia ja ihmissuhdeongelmia.

Häpeä ja stigma. Tässä on sanapari, jota me hanketyöntekijät olemme kuulleet valitettavan usein, ja se toistuu usean riippuvuusoireilevan tarinassa. Apua ei uskalleta lähteä hakemaan, koska häpeä on niin suuri. Toisaalta taas esimerkiksi valitettava yhteiskunnassa vahvasti elävä narratiivi toitottaa myös sitä, että sairas ihminen olisi jotenkin epäkelpo. Heikko, vastuuton ja riippuvuusoireilevan täytyisi vaan ryhdistäytyä. Nämä haitalliset mielikuvat ruokkivat toinen toisiaan ja avunhakemisesta voi tulla entistä vaikeampaa.

Ihminen on laumaeläin. Meidän on tärkeää liittyä ja elää osana sosiaalista yhteisöä. Tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tarvitsemme vuorovaikutusta ja kannustusta, myös heikompina hetkinä ja aikoina. Uskoa ja kannattelua siihen, että asiat kyllä järjestyvät, kunhan niiden eteen tekee aktiivisesti töitä. Ensimmäinen askel on usein iso, mutta silloin ollaan jo lähempänä sitä omaa tavoitetta. Ryhmässä on voimaa. Siellä ryhmässä olemme vähintäänkin me ohjaajat, jotka uskomme parempaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Me luotamme prosessiin ja luomme uskoa ja toivoa myös muille. Toivolla on myös mukava tapa tarttua ja sitten olemmekin oikealla tiellä. Rehellisyys ja itsemyötätunto itseä kohtaan, nämä ovat tärkeitä ominaisuusia, kun lähdetään ottamaan todellista niskalenkkiä vähentämisen tai lopettamisen tiellä.

Hankkeessa olemme oppineet sen, että ne nuoret, joita on vaikein tavoittaa, ovat juuri niitä, joiden etsimistä ei saa lopettaa. Vaikka hanke päättyy, niin nuorten riippuvuusoireilu ei pääty. Päihteiden käyttöön ja haitalliseen rahapelaamiseen liittyvät haasteet ovat edelleen osa monen pohjoissavolaisen nuoren arkea. Siksi myös työn on jatkuttava!

Riipasta ruoriin -hanke on toiminut Pohjois-Savossa joulukuusta 2024 ja hankekausi päättyy tammikuussa 2027. Hanke on tarjonnut kohtaamista ja tukea hybridimallilla pohjoissavolaisille 18–29-vuotiaille nuorille eri riippuvuuksista. Pääpainona toiminnassa on ollut vertaistukiryhmien ohjaaminen. Hankkeen aikana on järjestetty myös avoimia infotilaisuuksia ja koulutettu sote-alan ammattilaisia.

Jukka-Pekka Surkka

Riipasta ruoriin -hanke
Toimiva ry

Läheinen siltana nuoren ja palveluntarjoajan välillä

Kuinka tavoittaa nuoria aikuisia, jotka voisivat hyötyä hankkeen palveluista? Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni koko hankkeen olemassaolon ajan. Vastauksia on varmasti useampia: muut palveluntarjoajat, matalankynnyksen palvelut, jalkautuva työ nuorten pariin, sosiaalisen median hyödyntäminen ja erilaiset yhteistyöverkostot. Entä kuinka tavoittaisimme ne nuoret aikuiset, jotka ovat jo jääneet palvelujen ulkopuolelle eivätkä he ole ”löydettävissä” mistään?

Aloittaessani työt YEET-hankkeessa (Yes in employment, education or training) pyrkimyksenäni on ollut tavoittaa myös asiakaskuntaan sopivien nuorten perhettä ja lähipiiriä. Hankkeen aikana olen useamman ihmisen suusta kuullut, kuinka heidän lähipiirissään löytyy nuoria aikuisia, jotka tarvitsisivat hankkeen tarjoamaa tukea. Läheiset voivatkin olla tärkeä, mutta helposti unohtuva väylä tavoittaa niitä nuoria, jotka eivät itse aktiivisesti etsi apua tai ole tällä hetkellä minkään palvelun piirissä.

Kynnys uuteen palveluun liittymisessä on monesti kuitenkin korkea. Taustalta voi löytyä pettymyksen kokemuksia, pelkoa, epävarmuutta, yksinäisyyttä tai vain tunne siitä, ettei tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Silloin ensimmäinen askel voi tuntua valtavan kokoiselta. Näissä hetkissä läheisillä on mahdollisuus tukea nuorta ensimmäisen askeleen ottamisessa. Tuki voi näyttäytyä hyvin yksinkertaisena kysymyksenä: ”Oletko kuullut tästä toiminnasta?”

Konkreettisella tasolla läheinen voi auttaa etsimään tietoa tarjolla olevista palveluista, auttaa ensimmäisessä yhteydenotossa tai lähteä mukaan ensimmäiseen tapaamiseen. Joskus riittää, että joku istuu vieressä, kun yhteydenottolomaketta täytetään tai puhelinnumeroa etsitään. Kun kynnys tuntuu liian korkealta, tutun ihmisen läsnäolo voi tehdä sen ylittämisestä helpompaa.

Tuen antaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat pitäisi tehdä nuoren puolesta. On tärkeää muistaa, että vastuu nuoren elämässä olevien haasteiden ratkaisemisesta ei ole läheisen harteilla. Läheisellä voi silti olla merkittävä rooli nuoren tukemisessa palvelujen piiriin ja niiden parissa pysymisessä. Läheinen voi olla ikään kuin silta nuoren ja työntekijän välillä, saattaa nuoren ensimmäiseen kohtaamiseen ja antaa sen jälkeen tilaa ammattilaisen ja nuoren väliselle suhteelle.

Nuoren jatkaessa palvelujen parissa hän kaipaa usein kannustusta lähipiiriltä siitä, että on lähtenyt ottamaan askeleita oikeaan suuntaan. Pienikin huomio, kysymys tai kannustus voi vahvistaa tunnetta siitä, ettei nuori ole yksin ja hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Se voi toimia myös muistutuksena siitä, että joku uskoo nuoren mahdollisuuksiin silloinkin, kun nuori ei itse vielä usko. Toisinaan arjen tuki voi näyttäytyä kyydin tarjoamisena, tapaamisajan muistuttamisena tai yksinkertaisesti kysymyksenä: ”Miten siellä meni?”
Joskus läheinen voi kertoa mahdollisuudesta.
Joskus hän on se, joka soittaa yhdessä.
Joskus hän vie perille.
Ja joskus kaikkein tärkeintä on se, että hän jatkaa kannustamista vielä ensimmäisen tapaamisen jälkeenkin.
Aina ei tarvita suurta muutosta. Joskus tarvitaan vain pieni tuuppaus oikeaan suuntaan ja joku, joka uskoo nuoreen niin kauan, että nuori alkaa itsekin uskoa.

Henna Kauhanen
YEET-hanke

Kohtaamisia ja koiratoimintaa

Koko perheen Voimaa Tassuista on jatkoa aiemmalle Voimaa Tassuista! – hankkeelle. Molemmissa hankkeissa toiminnan ytimessä on koira-avusteinen harrastus- ja virkistystoiminta. Toiminnassa tavoitteena on tarjota uusia elämyksiä, onnistumisen kokemuksia sekä tuoda arkeen energiaa ja iloa, joka lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Koirien kanssa voi puuhata monenlaista, harrastusmielessä lajeja on paljon. Tai pelkkä koiran läsnäolo tilanteessa toimii rauhoittavana ja maadoittavana. Koiran silittäminen tutkitusti laskee verenpainetta ja lisää hyvänolon hormonien tuotantoa. Kun tähän lisätään yhdessä tekeminen, ilo onnistumisesta ja uuden oppimisesta, saadaan luotua merkityksellistä toimintaa, joka voi tuoda voimavaroja ja kantaa yli hankalienkin haasteiden.

Kun kohtaamisten keskiössä on koira, saadaan keskusteluja avattua koiraan liittyvien asioiden kautta ja kanssakäyminen on helppoa ja miellyttävää. Kohtaamme kaikki tasavertaisina, ilman diagnooseja tai leimoja, niin koiratkin tekevät. Tavoitteena on, että yhteiset tapaamiset ovat hengähdyshetki, joissa pääsee hetkeksi irti arjen murheista.

”Kaikki huolet unohtuvat silloin, kun ollaan täällä koiran kanssa puuhailemassa”, tuumasi eräskin hankkeeseen osallistuja.

”Viikon paras hetki” on myös lause, joka on kuultu useasti hankkeeseen osallistujien suusta.

Toinen osa koira-avusteisuuden merkityksellisyyttä on uusien asioiden oppiminen ja onnistumisen kokemusten mahdollistaminen. Koirille asioita opettamalla opitaan itsekin samalla ja on mahtavaa nähdä, miten yhteistyö ja osaaminen kehittyvät. Kun nähdään, miten koira iloitsee tekemisestä, tulee väkisin itsekin hyvälle tuulelle. Yhdessä koetut onnistumiset myös vahvistavat oman pystyvyyden kokemusta ja voivat tuoda uskoa omiin taitoihin ja osaamiseen. Ennen kaikkea ilon ja onnistumisen tunteet, joita voi olla muutoin arjessa vähän, mahdollistuvat koiran kanssa toimiessa. Tämä voi parhaillaan toimia erittäin tärkeänä osana mielenterveyden ylläpitämistä.
_____

Eläinavusteisuus jaetaan eduskunnan eläinavusteisen työryhmän vuonna 2023 tekemän jaottelun mukaan ammatilliseen eläinavusteiseen työhön ja eläinavusteiseen vapaaehtois- ja virkistystoimintaan. Ammatillinen eläinavusteinen työ luokitellaan kolmeen osaan: sosiaali- ja terveysala, kasvatus ja opetus sekä hyvinvoinnin edistäminen. Lähde: https://docs.google.com/document/d/15UpY5gmlvun6gzwbhterzyIbTFqaZ6KPKFc9DEHMt_Y/edit?tab=t.0

Koko perheen Voimaa Tassuista – hankkeessa toteutetaan määrittelyn mukaan eläinavusteista vapaaehtois- ja virkistystoimintaa.

Hankkeen kohderyhmänä ovat 16–45-vuotiaat perheineen. Juuri perhetoiminta olikin jatkohankkeen ideoinnissa tärkeässä osassa. Monissa perheissä harrastusmahdollisuudet voivat olla vähäisiä ja siihen liittyvä eriarvoisuus voi heijastua monin tavoin perheiden hyvinvointiin. Yhdessä vietetty aika mielekkään ja merkityksellisen tekemisen parissa voi vahvistaa perheyhteyttä ja tuoda ilon ja onnistumisen hetkiä arkeen.

Hankkeeseen voi osallistua oman koiran kanssa ja erilaisia toimintavaihtoehtoja ovat harrastuslajeihin tutustuminen tai vain yhteinen ajan viettäminen, mukavien asioiden tekeminen ja uuden opettelu sekä yhteistyön vahvistaminen. Jokaisen koiran ja omistajan yksilölliset toiveet otetaan huomioon ja pyritään rakentamaan niiden pohjalta merkityksellisiä ja iloa tuottavia hetkiä. Hankkeessa järjestetään toimintaa myös niille, joilla ei ole omaa koiraa. Tassukahvila-tapahtumissa on mukana aina koiria rapsuteltavana. Koirien läsnäolo rauhoittaa ja keskustelua syntyy aina koirista. Jokainen kohdataan aina tasa-arvoisena ja varsinkin tässä koirat ovat tärkeitä sillanrakentajia. Koirat kohtaavat aina jokaisen ihmisen ystävällisesti ja iloisesti. Koirat eivät arvioi tai arvostele ketään, vaan hyväksyvät jokaisen juuri sellaisena kuin olet.

Hanne Mehtonen
Koko perheen Voimaa Tassuista -hanke

Nivelvaiheita ja luottamusta

Hanketyössä puhumme paljon siirtymistä. Tavoitteena on löytää polku koulutukseen tai työelämään, rakentaa osallisuutta ja vahvistaa asiakkaan uskoa omaan tulevaisuuteensa. Usein onnistumista mitataan sillä, kuinka moni siirtyy eteenpäin. Mutta mitä täytyy tapahtua, jotta siirtymä toteutuu ja on pysyvä?

Monelle asiakkaalle koulutukseen tai työhön lähteminen ei ole pelkästään iloinen onnistuminen. Se voi olla myös pelottava hetki. Erityisesti nuorilla yksi yleisimmistä huolista liittyy siihen, mitä tapahtuu tutulle tuelle.

"Mitä jos lähden kouluun ja kaikki tuki loppuu? Entä jos en pärjääkään?"

Kysymys on ymmärrettävä. Kun arkea ovat pitkään haastaneet esimerkiksi taloushuolet, vaikeudet sitoutua toimintaan, päihteiden käyttö, mielenterveyden kuormitus tai oman hyvinvoinnin ylläpitäminen, ei koulupaikan tai työpaikan saaminen poista näitä haasteita yhdessä yössä. Päinvastoin, uusi elämäntilanne voi hetkellisesti lisätä epävarmuutta.

Hanketyössä puhutaan paljon luottamuksen rakentamisesta asiakkaan kanssa, mutta harvemmin siitä, kuinka luottamus siirretään eteenpäin asiakkaan mukana. Monesti juuri siinä piilee onnistuneen siirtymän ydin. Kun asiakas näkee, että hänelle turvallinen ja luotettava työntekijä luottaa seuraavaan ammattilaiseen, syntyy ensimmäinen askel kohti uutta luottamussuhdetta.

Luottamus ei rakennu titteleistä tai virallisista palavereista. Se rakentuu ihmisistä. Asiakas on ihminen. Turvallinen ammattilainen on ihminen. Myös uusi työntekijä, työnantaja, opettaja tai ohjaaja on ihminen. Kun yhteistyö ammattilaisten välillä näkyy asiakkaalle aitona, rentona sekä arvostavana, syntyy tunne siitä, ettei hänen tarvitse aloittaa kaikkea alusta.

Siksi verkostotyö on paljon enemmän kuin kalenterimerkintöjä tai kokouksia. Se on jatkuvaa yhteydenpitoa työnantajiin, oppilaitoksiin, työllisyyspalveluihin, kuntien toimijoihin ja muihin yhteistyökumppaneihin. Joskus se tarkoittaa virallista verkostopalaveria. Joskus se tarkoittaa muutaman sanan vaihtamista tutun työntekijän kanssa esimerkiksi kohdatessa kauppareissulla. Kaikki nämä kohtaamiset rakentavat sitä näkymätöntä siltaa, jota pitkin asiakas myöhemmin kulkee.

Hanketyön näkökulmasta tässä on myös oma haasteensa. Voiko lyhytkestoinen hanke ylipäätään rakentaa riittävää luottamusta ihmiselle, joka on ehkä koko elämänsä ajan joutunut kamppailemaan turvattomuuden tunteen ja epäluottamuksen kanssa, niin itseään kuin muita kohtaan?

Täydellistä ei ole. Mutta ainakin voimme tehdä yhden asian hyvin: lupaamme asiakkaalle, että hänen ei tarvitse pärjätä yksin.

Vaikka varsinainen työskentely joskus päättyy, tärkeintä on välittää kokemus siitä, että siirtymä ei tarkoita katoamista. Asiakas tarvitsee tiedon siitä, kuka tukee seuraavaksi, miten apua saa jatkossakin ja kenen puoleen voi kääntyä, jos matkan varrella tulee vaikeuksia. Monesti jo tieto siitä, ettei tarvitse jäädä yksin, antaa rohkeuden ottaa seuraava askel.

Kun asiakas on oppinut luottamaan yhteen ihmiseen, hän on jo tehnyt valtavan työn. Silloin voimme sanoa:

"Kiitos, että luotit minuun. Se, että luotit minuun, kertoo paljon siitä, että olet valmis jatkamaan eteenpäin. Luota siis myös siihen, että minä luotan tähän seuraavaan ammattilaiseen. Ja jos kaikki ei mene suunnitellusti, et jää yksin senkään kanssa."

Ehkä juuri siinä piilee kestävän siirtymän tärkein perusta. Ei siinä, että ihminen lähtee eteenpäin, vaan siinä, että hän tietää jonkun kulkevan mukana myös seuraavassa vaiheessa.

Verso ry:n Kerkkä - Uuden kasvua: Nivelvaiheen tuki koulutus- ja työelämään siirtymiseen sekä reintegroitumiseen yhteiskuntaan on  Euroopan unionin osarahoittama hanke, joka toimii Lapinlahdella tukien asiakkaita nivelvaiheen siirtymissä kuntouttavasta työtoiminnasta, koevapaudesta tai yhdyskuntapalvelusta työelämään, koulutukseen tai muihin jatkopolkuihin. Kerkkä tarjoaa yksilöllistä tukea ja valmennusta, joiden avulla vahvistetaan työelämävalmiuksia, elämänhallintaa ja työnhakutaitoja sekä ehkäistään siirtymävaiheisiin liittyviä riskejä ja pudokkuutta palveluista. Kerkkä-hankkeen tavoitteena on edistää sujuvaa kiinnittymistä koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan sekä parantaa osallistujien mahdollisuuksia kestävään työllistymiseen.

Ville Pitkänen
Toiminnanjohtaja, Verso ry
Hankekoordinaattori, Kerkkä-hanke

Samasta pöydästä osallisuutta ja toimintakykyä ruoka-avun asiakkaille

Ruoka-avun toimijoiden ja ruoka-avun asiakkaiden palveluita kehittää Samassa pöydässä (ESR+) -hanke.

Neuvontaa ruokajaoissa ja yhteisöruokailuissa, ryhmiä ja yksilötapaamisia ruoka-apuasiakkaille

Hankkeen pääpaino on sen alkuvaiheessa ollut neuvontatilaisuuksissa, joita on järjestetty yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Kuopiossa yhteistyökumppaneina ovat olleet Kuopion-Männistön evankelisluterilainen seurakunta, Kuopion ruoka-apu ry, Via Dia Pohjois-Savo, Tukikohta Diakonia ja Virvatuli ry. Rautalammilla toimintaa käynnistettiin helluntaiseurakunnan kanssa. Tilaisuuksiin on tähän mennessä osallistunut yhteensä 473 henkilöä Kuopiossa ja 27 henkilöä Rautalammilla. Mikkelissä avoimet neuvontatapahtumat järjestettiin Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan soppatiistai- ja puurokeskiviikkotapahtumissa.  Avoimen neuvonnan aiheet ovat liittyneet edulliseen ruokaan, ravitsemukseen, ruoanvalmistukseen ja kotivaraan.

Ruoka-avun asiakkaat kohtaavat toimeentulon riittämättömyyttä. Avun saajissa on työttömiä, lapsiperheitä, nuoria, opiskelijoita ja maahanmuuttajia.  Samassa pöydässä toiminta on suunnattu 15-64 -vuotiaille. Mukana on ollut osallistujia kaikista ikäryhmistä. Koulutustausta on vaihdellut peruskoulun käymisestä yliopistotutkintoon. Naiset ovat olleet aktiivisempia osallistumaan, mutta myös miehiä on saatu mukaan.

Kurssikerroilla on käsitelty edullista ja terveellistä ruoanvalmistusta, ruokahävikin välttämistä, kestävää arjen- ja taloudenhallintaa sekä kotivaraa. Jokaisella kurssikerralla on valmistettu edullinen ja terveellinen ateria ja ruokailtu yhdessä. Lisäksi tarjolla on ollut yksilöllistä neuvontaa tilanteen ja tarpeiden mukaan. Osa ryhmämuotoiseen toimintaan osallistuneista on osallistunut myös yksilöohjaukseen tai ohjaus on toteutettu pelkästään yksilöhjauksena.

Tavoitteena osallistujien hyvinvoinnin, arjenhallinnan ja osallisuuden kokemuksen paraneminen, tukea työelämään suuntamisessa

Ensimmäisistä kurssisarjoista saatu palaute on ollut erittäin myönteistä. Osallistuneet aikoivat suositella toimintaa myös muille erittäin todennäköisesti tai todennäköisesti. Toiminnan koettiin hyödyntäneen eniten hyvinvointia ja terveyttä, antaneen tietoa edullisista ruokavalinnoista ja ruoanvalmistuksesta sekä vahvistaneen tunnetta selviytyä arjesta paremmin. Konkreettisisa hyötyjä koettiin saaduksi esimerkiksi kasvisten käytön oppimisesta, uudenlaisten ruokien kokeiluista, kuivien leipien hyödyntämisestä, paremmasta maustamisesta, maukkaan makaronilaatikon valmistamisesta ja hedelmäsmoothien teosta. Osallistuminen oli lisäksi ilahduttanut ja virkistänyt.

Jatkoon toivottiin useampia ryhmämuotoisia kurssikertoja sekä mahdollisuutta osallistua marttojen toimintaan laajemminkin. Osallistujat saattavat kaivata tutun ihmisen tukea ryhmässä aloittamiseen. Eura2021 -järjestelmään kirjautuminen voi toisinaan tuottaa ongelmia.

Samassa pöydässä -hanke

Ruoka-avun toimijoiden ja ruoka-avun asiakkaiden palveluita kehittävän Samassa pöydässä (ESR+) -hankkeen päätoteuttaja on Savon Martat ry. Hankkeessa työskentelee projektipäällikönä kotitalousasiantuntija Sirpa Nygård Kuopion ja Rautalammin alueella ja kotitalousasiantuntija Satu Räsänen Mikkelissä. Koonto-hankkeen kokoama yhteistyöverkosto Pohjois-Savossa sekä Jelppis -verkosto Mikkelissä ohjaavat ja tukevat hallinnointia ja toiminnan toteutumista. Hanke käynnistyi 1.9.2025 ja se jatkuu elokuun 2027 loppuun. Hanke on ESR+ -hanke, joka on Euroopan unionin osarahoittama.

Kotitalousasiantuntija Sirpa Nygård, sirpa.nygard@martat.fi, Kuopio ja Rautalampi

Kotitalousasiantuntija Satu Räsänen, satu.rasanen@martat.fi, Mikkeli