Uutiset

Hankekoordinaattori Merja Kaija on työskennellyt FinEst Volunteers -yhdistyksen ”Kotona Savossa” -hankkeessa. Nyt Merja on siirtymässä uusiin haasteisiin ja oli sopiva hetki kysyä mietteitä hanketyöstä tilapäistä suojelua saavien kanssa. Kotona Savossa -hanke saa Euroopan unionin osarahoitusta ESR+ -kansalaistoimijalähtöisestä hankerahoituksesta.

Hanketyössään Merja Kaija on käytännössä vastannut kaikista keskeisistä tehtävistä. Työhön on kuulunut hankkeen koordinointi, aikataulutus sekä sisällöllinen suunnittelu: mitä teemoja ja toimintoja hankkeessa toteutetaan ja millaiset aiheet parhaiten tukevat tilapäistä suojelua saaneiden työllistymistä ja opintoihin pääsyä. Lisäksi tietenkin kaikki käytännön järjestelyt, tiedottaminen ja ryhmätoiminnan arjen pyörittäminen.

Merja jakaa myös kiitosta hankkeen ukrainalaiselle työntekijälle. ”Ilman ukrainalaista työntekijää hanke ei olisi voinut toimia nykyisessä laajuudessaan. Kaksikielinen työskentely vie paljon aikaa, ja väärinymmärryksiä syntyy helposti, jos yhteistä kieltä ei ole.” Monella on suuri kynnys osallistua suomenkielisiin avoimiin ryhmiin, jos kielitaito on heikko eikä toimintatapoja tunneta. Hankkeessa kyse on valmiuksien vahvistamisesta: ensin on opittava perusasiat ja toimintakulttuuri, jotta osallistuminen suomenkieliseen toimintaan olisi ylipäätään mahdollista. Kotoutumiskummit luovat siltoja kantaväestöön. Hanke on siis tukenut sekä osallistujien arkea että yhdistyksen mahdollisuuksia kehittää uutta, vaikuttavaa toimintaa.

”Hankkeen aikana on tullut paljon yllätyksiä, mutta myös selkeää edistystä. Vaikka emme ole systemaattisesti kysyneet osallistujilta heidän tulevaisuuden suunnitelmiaan, hanke on antanut heille valmiuksia kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan. Toiminnan kautta he ovat löytäneet kielikursseja, opintopolkuja ja työllistymismahdollisuuksia. Samalla on kuitenkin suuri epävarmuus siitä, kuka saa jäädä Suomeen vuoden 2027 jälkeen. Tämä epävarmuus vaikuttaa koko yhteisöön ja heikentää kiinnittymisen tunnetta, vaikka työtä ja motivaatiota olisi”, pahoittelee Merja.

Kielitaidon puute on edelleen merkittävä este opintoihin ja työelämään pääsemiselle. Hankkeessa on otettu vasta ensimmäisiä askelia: monelle jo pelkkä suomen puhuminen ääneen on ollut iso harppaus. Muutos on kuitenkin ollut huomattava. ”Muistan osallistujia, jotka eivät aluksi uskaltaneet sanoa sanaakaan, mutta muutamassa kuukaudessa he ovat alkaneet keskustella suomeksi ryhmässä. Turvallinen ympäristö, jossa kukaan ei arvostele, on ollut ratkaiseva. Harjoittelemme käytännön tilanteita – kaupassa asiointia, lääkärille soittamista, huoltoyhtiön kanssa toimimista – eli juuri niitä taitoja, joita arjessa tarvitaan”, valottaa Merja. Ryhmän moninaisuus on suuri: mukana on sekä nuoria että vanhempia, ja osa on ollut Suomessa vasta kuukauden, osa jo useita vuosia. Kielitaito ei kuitenkaan aina korreloi maassa vietetyn ajan kanssa, mikä tekee ohjauksesta vaihtelevaa ja yksilöllistä.

Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on kehittynyt hankkeen aikana. Kaupungin, oppilaitosten ja TyöNavigaattorin kanssa tieto kulkee nyt sujuvasti, ja hanke saa ajankohtaista tietoa opiskelumahdollisuuksista ja erilaisista työllistymistä tukemista tilaisuuksista. Lisäksi on rakennettu yhteistyötä esimerkiksi Kuopion kaupungin nuorisopalveluiden, Marttojen ja muiden yhdistysten kanssa. Kuitenkin esimerkiksi toiminnan löytyminen miehille on ollut yllättävän haastavaa. Yllättäen pienoismalliharrastus osoittautui monelle ukrainalaiselle tutuksi, ja sen kautta löytyi uusi yhteistyökumppani. Tällaiset oivallukset syntyvät usein vasta, kun keskustelulle on aikaa ja tulkkaus toimii.

Kaiken kaikkiaan hanke on tarjonnut osallistujille paikan, jossa he voivat harjoitella kieltä, kysyä arjen asioista ja löytää yhteyksiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla se on paljastanut, miten paljon tukea ja selkeitä rakenteita tarvitaan, jotta kiinnittyminen olisi aidosti mahdollista.

Palautteen kerääminen on ollut haastavaa. Suora palaute on kuitenkin ollut arvokasta: esimerkiksi CV-pajasta hanke sai palautetta, että pajatyöskentely auttoi ymmärtämään työnhaun perusasioita.

Jatkorahoitus on epävarmaa, ja työntekijäresurssit ovat haaste: ilman täysipäiväisiä työntekijöitä on vaikea löytää osaajia. Tarve toiminnalle on kuitenkin suuri, ja osallistujat hyötyvät selvästi siitä, että heillä on paikka, jossa harjoitella kieltä, kysyä arjen asioista ja löytää yhteisö.

”Hankkeen aikana on tullut selväksi, että osallistujien moninaisuus, kielimuurit ja erilaiset taustat vaativat joustavaa ja luovaa työotetta. Samalla pienetkin onnistumiset – kuten uuden harrastuksen löytyminen, rohkaistuminen puhumaan suomea tai arjen ongelman ratkeaminen – ovat merkkejä siitä, että työ on vaikuttavaa ja tarpeellista”, summaa Merja lopuksi.

Mikko Leppävuori